Viikko taas vierähtänyt

Tämä viikko oli hieman erilainen. Olin kipeänä muutaman päivän ja harmitti hirmuisesti että jouduin olemaan poissa. Toki täytyy ajatella päiväkodin lapsia ja henkilökuntaa sekä itseäni ettei tartuta muita ja että paranisin nopeasti taas kuntoon. No onneksi selvisin kahden päivän sairastamisella!
Tällä viikolla sain olla mukana vasu : keskustelussa. Oli juuri sellainen kuin ajattelinkin olevan. Mutta tämä oli vain yksi keskustelu ja tiedän että yksikään ei ole samanlainen. Olin toisessa ryhmässä perjantai päivän ja siinä huomasi erilaisuuksia ryhmien kesken. Oli todella antoisaa ja ihanaa tutustua myös muihin kuin oman ryhmän lapsiin ja paneutua heidän päiväänsä. Yhtä innokkaita ja suloisia hekin. Tietyt toiminnat olivat erilaisia kuin oman ryhmäni, mutta oli hienoa nähdä kuinka tässäkin ryhmässä se omatoimisuus näkyy jo pienimmilläkin.
Säät olivat hienot ja lapsetkin ihmettelivät että onko kesä tullut takaisin. Ei tarvittu kurahousuja ja leikitkin tuntuivat olevan lasten mielestä jotenkin hauskempia kun keli oli hienoa.
Opin tällä viikolla paljon ryhmien erilaisuudesta ja siitä miten päivät saattavat muuttua ja on tehtävä muutoksia suunnitelmiin tarpeen mukaan ->joustavuus ja luovuus.
Olen nähnyt miten lapset ottavat suurin silmin vastaan uutta tietoa ja myös kyselevät paljon heitä mietityttävistä asioista. He haluavat perusteluita, että miksi joku asia on niin kuin on. Vastaan aina ja mielestäni se on aikuisen tehtävä. Välillä itsekin huomaan oikein jääväni miettimään jotakin kysyttyä asiaa ja havahtumaan siihen että miten joitakin pieniä asioita lapset huomaavat ja mitä kaikkea pieni lapsi miettii. Osa on sellaisia ihan pieniä juttuja ,mutta niillä on suuri merkitys pienelle ihmiselle.
Ensiviikolla on näyttöpäiväni!